Liikaa kierroksia vai liian väsynyt? Näin tunnistat koiran kuormituksen

Kuvittele kaksi koiraa samassa koirassa.

Ensimmäinen on “moottori käynnissä”. Se käy, vaikka avain olisi jo otettu pois virtalukosta. Se sinkoilee, nuuskii kuin imuri, nappaa remmin suuhun, räjähtää pienestä, eikä oikein löydä paikkaansa. Ulospäin se voi näyttää iloiselta ja energiseltä, mutta sävyssä on sellainen kiireinen kipinä: mikään ei tunnu riittävän.

Toinen on “akku punaisella”. Se liikkuu, koska täytyy, mutta koko olemus on vähän sumuinen. Se saattaa olla hidas, välinpitämätön tai yllättäen kärttyinen. Se ei jaksa ajatella. Se voi näyttää rauhalliselta, mutta se ei ole sama asia kuin levollinen.

Yli- ja alivireys ovat serkuksia. Ne voivat molemmat tuoda levottomuutta, reagointia ja “outoa käytöstä”. Ero löytyy siitä, mihin suuntaan koira yrittää selvitä tilanteesta.

Liikaa kierroksia, miltä se usein näyttää arjessa?

Usein se näkyy pieninä “karkaushetkinä” juuri niissä kohdissa, joissa koira ei pääse purkamaan tai palautumaan. Esimerkiksi kotiin tullessa, ennen lenkkiä, lenkin jälkeen, vieraiden kanssa, kaupan pihassa, eteisessä. Merkkejä voi olla tällaisia:

Koira ei pysty pysähtymään, vaikka tilanne on oikeasti jo ohi. Se kulkee edestakaisin, vaihtelee tehtävää lennossa, unohtaa mitä olitte tekemässä. Se nuuskii maan puhki, mutta ei “asetu” nuuhkimiseen, vaan vaihtaa kohdetta kuin se etsisi jotakin, jota ei löydy. Se saattaa läähättää, vaikka ei ole kuuma. Se ottaa herkut liian nopeasti, tai alkaa “vaatia” niitä. Se voi nälviä, näykkiä, riehaantua, hyppiä, riuhtoa, haukkua herkemmin kuin normaalisti. Moni koira myös alkaa tehdä “turhia hommia”: ravistella, raapia, venytellä, haukotella, lipaista huulia toistuvasti, tuijottaa, kääntyä pois ja takaisin, pyöriä. Se ei ole draamaa, se on purkamista.

Liian väsynyt, miltä se usein näyttää?

Väsymys on viekas, koska se voi tehdä koirasta myös “ylikierroksisen”. Kun jaksaminen on alhaalla, pienet ärsykkeet tuntuvat isoilta. Merkkejä voi olla tällaisia:

Koira reagoi hitaammin tutuihin juttuihin. Se jää jälkeen, istuu tai pysähtyy oudosti, ei jaksa keskittyä, tekee “puolikkaita” suorituksia. Se saattaa vältellä kontaktia tai olla poikkeuksellisen takertuva. Se voi nukkua paljon, mutta uni on katkonaista ja herää pienestä. Väsynyt koira voi myös olla yllättävän herkkänahkainen: se murisee, väistää, säpsähtää, ei siedä kosketusta samalla tavalla kuin yleensä, tai ei halua tulla lähelle tiettyjen tilanteiden jälkeen. Joillakin näkyy myös ruokahalun muutos: herkku ei kiinnosta, tai herkku menee, mutta into on poissa.

Se kohta, jossa moni sekoittaa nämä kaksi

Jos koira on “liikaa kierroksilla”, se yleensä hakee lisää tekemistä, vaikka se ei siitä oikeasti hyödy. Se on kuin se, että sinä avaat jääkaapin uudestaan ja uudestaan, vaikka et ole nälkäinen. Jos koira on “liian väsynyt”, se hakee pois tilanteesta tai “tippuu” helpommin, mutta samalla voi olla piikikäs, koska se ei jaksa.

Kokeile tätä pientä kotitestiä (ei mittareita, ei taikatemppuja)

Tämä tehdään silloin, kun huomaat: “nyt on jotain”.

1. Pysähdy 10 sekunniksi. Oikeasti pysähdy. Remmi löysäksi, oma hengitys alas, hartiat alas.

3. Tarjoa koiralle kaksi vaihtoehtoa ilman puhetta:
   A) “Rauha” (matto, viltti, oma paikka, nurkka, tai ihan vain seisominen sinun vieressä)
   B) “Aivotyö” (kolme nappulaa tai herkkua lattialle hajalleen, ei kädestä, ei temppuja)

Sitten katso, mitä koira tekee.

Jos koira ei pysty tarttumaan kumpaankaan, vaan sinkoilee, kierrokset nousee, herkut hotkaistaan tai niitä ei edes huomata, ja koira näyttää siltä kuin se olisi “liikkeen pakko”, kyse on usein liiasta kuormasta ja ylivireestä. Silloin lisää tekemistä ei auta, vaan lisää selkeyttä.

Jos koira tarttuu kyllä hajaherkkuihin, mutta sen liike on raskasta, se on haluton, se ei oikein jaksa käyttää nenää, tai se menee heti lässähtäen maahan, ja pienikin ääni saa sen säpsähtämään, kyse on usein väsymyksestä. Silloin tarvitsette palautusta, ei uusia haasteita.

Yksi yhteinen teko, joka toimii molemmissa (ja sopii ihan tavalliseen arkeen)

Tämä on “kolme ja kolme” ja se kestää 60 sekuntia. Tee se eteisessä, keittiössä, lenkin jälkeen, ennen iltaa, missä vaan.

Sinä teet kolme hidasta uloshengitystä. Ei tarvitse laskea mitään, pelkkä ajatus: ulos vähän pidempään kuin sisään.

Samaan aikaan koiralle tulee kolme hidasta, selkeää asiaa:

1. Pehmeä kosketus (jos koira siitä tykkää) tai pelkkä läsnäolo ilman käsiä.

2. Selkeä raja: “tähän kohtaan jäädään” (matto, viltti, tai vain seisot paikallasi).

3. Nenätyö: kolme pientä palaa lattialle, rauhassa, ilman puhetta.

Jos koiralla on liikaa kierroksia, tämä tuo “ankkurin”: mitään uutta ei tapahdu, mutta jotain tuttua ja turvallista kyllä.

Jos koira on liian väsynyt, tämä tuo “pehmusteen”: se saa tehdä pienen jutun ilman vaatimusta ja sitten olla.

Jos koira ei suostu osallistumaan, tee silti oma osuus. Se ei mene hukkaan. Koirat lukevat meitä kuin lehteä, jota ei edes yritetä piilottaa.

Milloin tämä ei ole “kuormitusta” vaan jotain muuta?

Jos huomaat äkillisen muutoksen, kipuilua, ontumista, toistuvaa oksentelua/ripulia, jatkuvaa läähätystä levossa, selkeää kuumotusta, oudon apaattisuutta tai “tää ei ole meidän koira” -fiiliksen useamman päivän, silloin on fiksua kysyä apua eläinlääkäriltä. Kuormitus on yleistä, mutta kipu voi naamioitua monella tavalla.

Lopuksi pieni arjen lohtu

Koiran kuormitus ei tarkoita, että te teette kaiken väärin. Se usein tarkoittaa vain sitä, että maailma oli tänään vähän liian iso, tai palautus jäi liian pieneksi. Kun sinä alat huomata eron “moottori käy” ja “akku punaisella”, sinusta tulee koirallesi aika uskomattoman hyvä kaveri. Ei siksi, että osaat kaiken, vaan siksi, että osaat pysähtyä.

Hyvinvoinnin gurut kotitemppelissä. Ei sertifikaattia. Lopputulos on taattu.